Toukokuu. 07.05.2021 perjantai ilta

Miten tää on mennyt tähän? Miksi?

Millon musta on tullut näin masentunut, että en ole poistunut kotoa kuin kauppaan tai mutsille. Millon musta tuli tällänen, miksi tää kevät on näin raskasta jokaikinen vuosi sama juttu. Yritän saada kaiken näyttämään siltä että kaikki on hyvin, että oon iloinen. Se kaikki on esitystä, syy että voi verhoutua jonkin taakse esittää jotain muuta kuin mitä olen oikeasti. Oon se ihminen jota ei pyydetä mihinkään. Oon se joka "myrkyttää" ilmapiirin koska en vaan jaksa jauhaa paskaa. Oon se kuski jolle soitetaan kun kukaan muu ei ole enää ajokunnossa tai muuten kykenevä ajamaan. Oon se vara sijalla x.

Oon joka viikonloppu ja viikko kotona, en liiku mihinkään tai ei ole varaa liikkua. Tunnen olevani yksi pieni hiekanjyvä keskellä multapenkkiä. Se joka häviää kaikkien taakse ja se joka on vetäytynyt pieneen koloon kaiken paskan keskelle. Mulla on todella kipee olo välillä osittain siksi että olen masentunut osittain siksi että en tunne itseni riittäväksi ja osittain myös siksi että mulla on pahasti tulehtuneet olkapäät, ollut jo tammikuun puolesta välistä ja loppua ei näy.

Se osa joka mussa tuntee etten oo riittävä on kehittänyt itsessään jonkinasteisen syömishäiriön. En syö vaikka on nälkä ja vaikka söisinkin oksennan sen pian ulos. En tunne hyväksi itseäni, en tunne itseäni tarpeelliseksi. Kun yritän saan vaan sanoja: eihän sun kannata kun ethän sä oo ennen tehnyt. Mieti nyt pari kertaa kannattaako?. Sun koiras ei tottele siinä on jotain vikaa.

Tekis mieli huutaa että mitä vittua taas?!

Joo en oo, enkä opi jos en opettele.

Jos ei kannata se on taas uusi asia opeteltavaksi... se mikä ei tapa vahvistaa.

Jos mun koira ei tottele nii ei voi mitään, se on mun kouluttama eikä se tottele muita.

Mä oon niin kyllästynyt siihen että pitää olla kokoajan mielinkielin kaikille ja kaikelle. Eihän tässä oo vittu enää mitään järkeä ei ihme että ihmiset sekoaa, kun kaikkia pitää miellyttää ja kaikki pitää tehdä oppikirjan mukaan... btw. sellasta oppikirjaa ei ole olemassakaan. Se että mä en näytä tarpeeks hyvältä omissa silmissä, vihaan peilejä, meikkaan koska se muuttaa ulkonäköä. Teen paljon sellasta mistä en ite tykkää tai mikä vituttaa vaan sen takia että muilla ois hyvä olla ja sekään ei riitä, silti saa paskaa niskaan ja saat kuulla kuinka paska oot, ei ihme että ei kiinnosta esittää ilosta enää..

JeSwE^^ kiittää ja kuittaa.

Joulukuu

Nyt on mennyt pitkä tovi etten oo kirjoittanut, mutta mielessä on ollut valottaa mun elämää mut tää syksy on ollut raskasta aikaa mulle tän masennuksen kanssa... monesti oon ollu pohjalla ja yritän nousta sieltä kovasti ylös. Välillä vituttaa ihan kirjaimellisesti kun en saa persettä ylös ja mee tekemään, mut välillä vaan tuntuu et oon tarpeeton ja et mulla ei ole mitään väliä. Et ihan sama mitä teen nii tuntuu et ihan sama se on väärin... kun ajattelen itseäni oon liian itsekäs, kun ajattelen muita oon liian kiltti. Kun haluun että mun läheisillä on hyvä olla, niin yleensä se tarkoittaa et niillä tosiaan pitää olla hyvä, itsestäni niin piittamatta...

Tämän viikon teema: Miehet ja naiset/suhteet.

Toimiiko parisuhde paremmin, kun olet tuntenut toisen pidempään vai silloin kun vasta tutustut toiseen? Voiko ystävistä tulla kaiken kestävä parisuhde vai onko se tuomittu kaatumaan jo alussa?
Toimiiko pitkänmatkan parisuhde?
Onko parempi niin että näkee toisen joka päivä vai niin että näkee vain esimerkiksi kerran kuukauteen pari päivää?

Vastaus on: riippuu ihan suhteen molemmista osapuolista ja siitä kuinka he sitoutuvat suhteelle, kuinka he antavat aikaa toisilleen. Jotkut parisuhteet toimivat ja jotkut eivät. Parisuhteet riippuvat yhteisestä kemiasta ja siitä miten ihmiset sopivat toisilleen. Joskus myös käy niin että vaikka olisi vuosia täydentänyt toisiaan kasvaa erilleen.
Jos on parisuhteessa onko siinä järkeä kun toisella ei ole tunteita tai kun asuminen on mennyt siihen pisteeseen että ollaan kuin kämppäkaverit?


JesWe kiittää ja kuittaa xoxo

Psykologia

Psykologia hmm.. ihmisen vai eläimen, jos ihmisen niin mihin suuntaan...

Parisuhde vai säätöä?

Rakkautta vai pelkkää ihastumista?

Kuinka moni oikeasti miettii näitä asioita päivästä toiseen, ei osata sanoa oikeita sanoja oikeassa paikassa.. puhut totta niin saat paskaa niskaan, mutta samalla kun valehtelet niin saat paskaa niskaan..?

Miksi kaikki on niin vaikeaa miksi ei ole mitään suoraa polkua näissä suhteissa ja miksi on niin vaikea sitoutua johonkin, josta oikeasti välität? Ehkä sitten se on pelko että taas sattuu ja kovaa.. tai sitten se on sitä että et tunne toista hyvin ja jos et kelpaakkaan tai että sanot tai teet jotain väärää...
Itse tunnen itseni epäonnistujaksi koska taas ilmeisesti onnistuin ajamaan yhden ihmisen pois.. Tiedän sen tunteen jokaisen ihastumisen jälkeen kun taas sattuu ja epäonnistuu, en tiedä kai yritän tällä kirjoittelulla saada sen kivun pois. Ehkä pitäisi miettiä kaksi kertaa ennenkun sanoo mitään, ehkä jos pitäisi hengähdys tauon ennenkuin alkaa puhua. Jos saisin vaihtaa näitä vuosia pois ehkä jättäisin osan tekemättä, mutta toisaalta en halua koska tiedän että ne tekee minusta minut ja jos en kelpaa tälläisenä niin sitten en kelpaa...

JesWe kiittää ja kuittaa xoxo

Elämän kääntöpuoli

Kun tulee elämässä siihen pisteeseen että on nähny jo paljon ja tietää miten paljon se voi satuttaa rupee väkisinkin miettimään, että milloin tää muuttuu kun elämä on paskaa vuodesta toiseen... Pessimisti ei pety on totta, koska kun sinulla ei ole suuria odotuksia eikä suuria pettymyksiä ei tarvitse stressata.  Kun odotat elämältä sitä yhtä ja oikeaa se ei tule, sen eteen on tehtävä töitä. Ja loppupeleissä onko ihmiselle sitä yhtä ja oikeaa vai voiko ihminen rakastaa useampaa kerralla? Onko mahdollista että vanhat sanomattomat säännöt eivät pidä enää paikkaansa, jos ei olekkaan niin että rakastetaan sitä yhtä ja ainoaa? Mitä jos sitten kuitenkin ajatellaan asiaa niin että yhdeltä saa seuran, toiselta huomion? Jos ei pystytäkkään olemaan vain yhden kanssa??

 Meitä on moneksi enkä tarkoita että kaikki olisivat samanlaisia, koska se ei ole totta jotkut rakastuvat vaan siihen yhteen ja jotkut voivat rakastua useampaan?


JesWe kiittää ja kuittaa xoxo

Kaikki varmaan miettii mikä tää muija on huutelemaan.

Elikkäs ole reilu 20 -vuotias muija Lappeenrannasta lempinimeltä Jeswe. Oon kokenut yhtä ja toista täs tän elämän aikana. Oon ollu huonossa seurassa tehnyt tyhmyyksiä ja myös kokenut kovia. Alotetaa ihan alusta vanhemmat on eronnut ku olin pieni, jouduin väärään seuraan ja vähän vääriin piireihin kokeilin ja testasin rajoja. Elin elämää muiden siivellä ja nukuin siellä minne pääsin yöks. Kesäl välil kallioilla ja välil rappukäytävissä. Nuorempana ajattelin ettei millään ole mitään väliä eikä kukaan voi estää jos teen jotain. Mikään ei ollu kiellettyä eikä mistään tullut seurauksia. Väärät kaverit veti kokoajan syvemmälle ja sit kun halus nousta sieltä tajus et on liian syvällä, liian pitkälle kaivettu kuoppa josta ei voi enää nousta. Jotenkin sain elämästä kiinni, jaksoin mennä kouluun. Pääsin ammattikouluun elämä oli hyvin tai niin mie luulin. Elämään tuli uudestaan alkoholi. Uutena väkivalta. Elät pelossa omassa kotona jossa pitäisi olla turvallista ja pitäisi pystyä nukkumaan rauhassa. Pääsin pois isoveli autto takas jaloilleen, takas kouluun ja elämä hymyili. Sossu hommas oman kämpän, jossa sai olla ilman pelkoa... jatkuu seuraavassa blokkauksessa.

JesWe^^
Kiitos kun jaksoit lukea.

Väittelyt.

Heitin tossa äskettäin pari väitettä ilmaan. Ensimmäinen oli että yleisesti miehet on kusipäitä. Toinen oli että naiset on kieroja selkäänpuukottajia. Nämä molemmat ovat yleistyksiä eivätkä tarkoita mitään tiettyä ryhmää eivätkä tarkoita ketään tiettyä ihmistä.

Ensimmäinen väite oli omasta elämästäni todennut yleistys jonka muutamatkin miehet ja naiset ovat näyttäneet vääräksi. Ei kaikki miehet eivät ole kusipäitä, jotkut jopa haluavat naisille hyvää. Hyvää oloa ja että niillä olisi hyvä olla. Että tuntisivat itsensä hyväksi ja ettei tarvitsisi kokoajan miettiä mitä sanoo tai tekee. Monet naiset ajattelevat että mies on se kusipää, joka pilaa elämän, rajoittaa ja eristää. Osa miehistä onkin, mutta ei kaikki. Myöskään kaikki miehet eivät halua pelkkää seksiä eivätkä halua aiheuttaa paskaa.

Toinen väite: naiset ovat kieroja selkäänpuukottajia jotka ajattelevat vain omaa etuaan. Ei tämäkään ei pidä paikkaansa. Tai pitää osittain. Osa on omaa etua tavoittelevia ja osa on heitä jotka välttävät paskan jauhamista loppuun asti. Naiset useasti puukottavat toisiaan selkään. Eikä myöskään nämä naiset tule koskaan muuttumaan. Vaikka he yrittäisivät päästä eroon jo vuosia sitten opituista tavoista eivät he niistä silti pääse kokonaan. Tapoja pystyy peittämään, mutta niitä ei koskaan saa kokonaan piilotettua eikä poistettua. Sitten on niitä naisia jotka ovat kokeneet selkään puukotusta muilta mutteivät koskaan ole tehnyt sitä muille. Vaikka meitä onkin koko elämämme lokeroitu erilaisiin muotteihin ja lokeroihin, se ei silti tarkota sitä että meidän pitäisi elää niinkuin muut meidän haluaa elää. Kukaan toistan kukaan ei koskaan voi tulla sanomaan miten tai missä sinun pitää asua ja elää. Tämä on sinun elämäsi ja sinä päätät miten sitä elät.

JesWe^^ kiittää ja kuittaa.

Ps. Muista kommentoida :)

Notes to my self

Elikkäs taas näit miun pohdintoja elämästä ja miehistä ylipäätänsä.
Elämässä pitää kaikkea kokeilla ja myös pitää oppia omista virheistään eikä niitä välttämättä kannata tehdä uudelleen. Mitä tulee elämiseen oon ite oppinu et sie et voi poistaa tekemiäs virheitä, mut niistä voi aina oppia ja samalla kun opit virheistäs niin opit myös itsestäsi. Siun pitää rakastaa ensin itseäsi sellaisena kun sie oot, ennenkun voit rakastaa jotain toista. Ja sen toisen pitää rakastaa siuta sellaisena ku sinä olet, vaikka oisit tehny virheitä ja vaikka ne virheet siuta seurais mihin ikinä meet.
Miehiä taas on erillaisia on niitä jotka haluaa olla vaan kavereita (yleensä tähän on omat syynsä). On niitä jotka haluaa olla yhdessä, niitä jotka haluaa joskus perheen. On olemassa myös pelaajia (vaarallisin mies tyyppi johon olen törmännyt). Ja sitten on niitä jotka haluaa olla kavereita, mutta myös hyötyä siitä samalla. Kaikkiin näihin tyyppeihin olen henkilökohtaisesti törmännyt. Ihmisiä tulee ja menee, kun sulkee yhden oven takanaan avautuu muutama lisää. Jokainen haluaa mitä haluaa ja itse pitää päättää mitä haluaa. Sinun ei tarvitse olla heti päättämässä mitä haluat ja siihen saa mennä aikaa. Kun tiedät että pääsi ja sydämmesi haluavat samoja asioita silloin tiedät että sitä sinun kuuluu tehdä. Oli se sitten haave ammatti tai oikea ihminen vierellesi. Tee sitä miltä sinusta tuntuu. Jos sinusta tuntuu ettet tiedä mitä tehdä pysähdy ota etäisyyttä ja tarkastele vasta sitten haluatko sitä oikeasti tehdä ja näetkö siinä ihmisen joka haluaa olla siinä tilanteessa vai ihmisen joka tekee sen koska on pakko?.

JesWe^^ kiittää taas.
Ps. Muista kommentoida

Jokaisen oma asia.

Jokaiselle meille tulee hetkiä, jolloin tuntee olevansa turha. Hetkiä jolloin ei edes tajua mitä on enää tehtävissä. Kuin korttitalo joka on romahtamassa. Seinät kaatuu päälle ja elämä on pilalla. Jokainen tekee omat päätöksensä elämästään, eikä se ole muiden vika, jos päätät tyriä elämäsi. Jokaiselle kysymykselle löytyy ajallaan vastaus ja jokaiselle päätökselle löytyy oma polku jota kulkea. Jokainen meistä on joskus valinnut väärän tien jota kulkee, mutta suuntaan pystyy vaikuttamaan, jos tarpeeksi on halua ja yritystä. Miulle nauretaan kun kerron kirjoittavani tätä. En jaksa välittää enää moisesta.
Vähän itsestäni kertoneena, voin kertoa olen koulukiusattuna ollut aina. Se satuttaa siitä jää aina arvet. Ja vaikka ihminen sanoisi olevansa kunnossa, ei niin välttämättä ole. En koskaan ajatellut nousevani tästä suosta vaikka yrittäisinkin, jotain silti tyrisin. Joku asia menisi silti piloille. Moneen vuoteen en uskaltanut yrittää en uskaltanut tehdä mitään. Pelko epäonnistua ja siitä että jos en onnistu niin minulle nauretaan tai minua haukutaan. Olen saanut osakseni paljon paskaa kotona, koulussa, perheessä, parisuhteessa myös vapaa-aikanani. Ikää ei silti ole kuin 22 vuotta. Joistakin koulukiusatuista tulee itse kiusaajia. Joistakin tulee pelokkaita ihmisiä jotka eivät uskalla koskaan kokeilla mitään uutta pelon takia. Joillakin napsahtaa päässä, toiset masentuvat..
Myönnän en itsekkään ole aina ollut mallikansalainen enkä välttämättä tehnyt parhaita päätöksiä elämässä. Tuntuu ettei mistään ole apua eikä mikään tunnu enää hyvältä. Kukaan ei saa hymyilemään eikä nauramaan. Elämä masentuneena ei ole helppoa ja pienistä hetkistä pitäisi ottaa ilo irti ja pitää hauskaa. Mennä ja tulla niinkuin nuoren ihmisen kuuluukin. Ehkä joku päivä koittaa se päivä kun jaksan taas iloita elämästä ilman huolia.
JesWe^^ kiittää ja kuittaa.