Jokaiselle meille tulee hetkiä, jolloin tuntee olevansa turha. Hetkiä jolloin ei edes tajua mitä on enää tehtävissä. Kuin korttitalo joka on romahtamassa. Seinät kaatuu päälle ja elämä on pilalla. Jokainen tekee omat päätöksensä elämästään, eikä se ole muiden vika, jos päätät tyriä elämäsi. Jokaiselle kysymykselle löytyy ajallaan vastaus ja jokaiselle päätökselle löytyy oma polku jota kulkea. Jokainen meistä on joskus valinnut väärän tien jota kulkee, mutta suuntaan pystyy vaikuttamaan, jos tarpeeksi on halua ja yritystä. Miulle nauretaan kun kerron kirjoittavani tätä. En jaksa välittää enää moisesta.
Vähän itsestäni kertoneena, voin kertoa olen koulukiusattuna ollut aina. Se satuttaa siitä jää aina arvet. Ja vaikka ihminen sanoisi olevansa kunnossa, ei niin välttämättä ole. En koskaan ajatellut nousevani tästä suosta vaikka yrittäisinkin, jotain silti tyrisin. Joku asia menisi silti piloille. Moneen vuoteen en uskaltanut yrittää en uskaltanut tehdä mitään. Pelko epäonnistua ja siitä että jos en onnistu niin minulle nauretaan tai minua haukutaan. Olen saanut osakseni paljon paskaa kotona, koulussa, perheessä, parisuhteessa myös vapaa-aikanani. Ikää ei silti ole kuin 22 vuotta. Joistakin koulukiusatuista tulee itse kiusaajia. Joistakin tulee pelokkaita ihmisiä jotka eivät uskalla koskaan kokeilla mitään uutta pelon takia. Joillakin napsahtaa päässä, toiset masentuvat..
Myönnän en itsekkään ole aina ollut mallikansalainen enkä välttämättä tehnyt parhaita päätöksiä elämässä. Tuntuu ettei mistään ole apua eikä mikään tunnu enää hyvältä. Kukaan ei saa hymyilemään eikä nauramaan. Elämä masentuneena ei ole helppoa ja pienistä hetkistä pitäisi ottaa ilo irti ja pitää hauskaa. Mennä ja tulla niinkuin nuoren ihmisen kuuluukin. Ehkä joku päivä koittaa se päivä kun jaksan taas iloita elämästä ilman huolia.
JesWe^^ kiittää ja kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti